Ellen sua saa, luen ELLEn.

Nyt se on täällä! ELLE-lehti ilmestyy nyt viimein myös suomeksi, Suomessa ja suomalaisille.

Innoissani kaivoin valtavasta postikasastamme uunituoreen Ellen esiin ja linnoittauduin keittiöömme ahmimaan päivän sanaa sisuksiini. Oma aika on otettu, sillä kauppaan ei kuulemma ruuhkien aikana voida lähteä. FINE!

Varsin perinteisesti, lehti on väärällään mainoksia ja osin melko persoonattomiakin kuvia erilaisista malleista, erilaisissa asuissaan. Silti, jokin tässä lehdessä viehättää.

Ensinnäkin se on paksu. Todella paksu, verrattuna muihin maassamme ilmestyviin saman alan lehtiin. Toiseksi, se on samalla tavalla ihastuttavan (ja vihastuttavan) kaaottinen, kuin vanhemmat sisaruksensa maailmalla. Mutta ihastuttavinta siinä on kaiken hälinän keskeltä löytyvät artikkelit, kuten "Mehukas koti" - seesteisillä ja simppelein yksityiskohdin viimeistellyin kuvin esitelty kalifornialaiskoti vei mennessään. Hetken aikaa kuulin aaltojen kohinan ja loiskeen vasten pitkää rantaviivaa mielessäni.
Voi San Francisco, kuinka sua kaipaankaan!

Ihan kivana lisänä sain ensimmäisen tuhannen vastaajan joukossa myös uuden L'Oreal:in ripsivärin. Sitä odotellessa.

Koska rämmin lehden vasta läpi, en osaa sanoa onko lehdessä ainesta sellaiseksi, jota tilaan vielä tämän tarjouserän jälkeenkin. Se jää nähtäväksi. Mutta paljon hyvääkin ELLE tarjoaa. Jos ei muuta, niin ihan tuhottoman monta sivua esimerkkejä siitä, kun meikkivoidetta on vähän liikaa. No, ei nyt sentään ruodita esikoislehteä noin rankalla kädellä.

Suosittelen ELLE:stä näitä:
- Mehukas koti, s.21
- Kunnes tiliote meidät erottaa, s.116 (vähän naivi, pintapuolinen juttu - mutta ajattelemisen arvoinen silti)
- Kaikki tahtovat Pattyn, s.110 (Sinkkuelämien naisten stailaaja istuu avausaukeamallaan uhkeana ja kertoo, mistä tyyli tulee.)
- Bittiavaruuden poseeraajat, s.92 (juttua mm. muotibloggareista)