Lautasiin langenneet

Lautaset à la Sara by Luhta Home valtasivat kotimme jouluna, kun sain anoppilasta joululahjaksi tämän mustavalkoisen, 16-osaisen lautasastiaston. 4 kpl kutakin lautasta (leipä-, salaatti-, keitto- sekä ruokalautaset) saivat jatkoa uudella, samansuuruisella paketilla kun täytin tässä vuosia.

Appiukon sanoin, "kun ei sitä päivälliskutsua ole kuulunut..". Nyt on kuuluttava, ei voi puuttuviin lautasiinkaan vedota. Kun pöytäähän ei voi kattaa eri lautasin.

Pitää olla samoja.

Pidän kyllä noista. Niitä on ihana yhdistää vanhaan, mustaan Kilta-astiastoomme, samoin Teemaan.

-----

Viimein koitti se päivä, että tapasin tulevan pentumme emän ja tämän omistajan. Voitte arvata, kuinka tohkeissani olen siitä ollut! Näillä näkymin meillä on ensi syksynä oma pieni paimen nurkissamme riehumassa. Siihen mennessä pitääkin ostaa muutamat lapsiportit, karsia huolekaluja ja järjestää jotenkin kaikki niin, että suuremmilta remonteilta säästytään.

Viime rempasta on nimittäin hieman liian vähän aikaa ;)

Ellen sua saa, luen ELLEn.

Nyt se on täällä! ELLE-lehti ilmestyy nyt viimein myös suomeksi, Suomessa ja suomalaisille.

Innoissani kaivoin valtavasta postikasastamme uunituoreen Ellen esiin ja linnoittauduin keittiöömme ahmimaan päivän sanaa sisuksiini. Oma aika on otettu, sillä kauppaan ei kuulemma ruuhkien aikana voida lähteä. FINE!

Varsin perinteisesti, lehti on väärällään mainoksia ja osin melko persoonattomiakin kuvia erilaisista malleista, erilaisissa asuissaan. Silti, jokin tässä lehdessä viehättää.

Ensinnäkin se on paksu. Todella paksu, verrattuna muihin maassamme ilmestyviin saman alan lehtiin. Toiseksi, se on samalla tavalla ihastuttavan (ja vihastuttavan) kaaottinen, kuin vanhemmat sisaruksensa maailmalla. Mutta ihastuttavinta siinä on kaiken hälinän keskeltä löytyvät artikkelit, kuten "Mehukas koti" - seesteisillä ja simppelein yksityiskohdin viimeistellyin kuvin esitelty kalifornialaiskoti vei mennessään. Hetken aikaa kuulin aaltojen kohinan ja loiskeen vasten pitkää rantaviivaa mielessäni.
Voi San Francisco, kuinka sua kaipaankaan!

Ihan kivana lisänä sain ensimmäisen tuhannen vastaajan joukossa myös uuden L'Oreal:in ripsivärin. Sitä odotellessa.

Koska rämmin lehden vasta läpi, en osaa sanoa onko lehdessä ainesta sellaiseksi, jota tilaan vielä tämän tarjouserän jälkeenkin. Se jää nähtäväksi. Mutta paljon hyvääkin ELLE tarjoaa. Jos ei muuta, niin ihan tuhottoman monta sivua esimerkkejä siitä, kun meikkivoidetta on vähän liikaa. No, ei nyt sentään ruodita esikoislehteä noin rankalla kädellä.

Suosittelen ELLE:stä näitä:
- Mehukas koti, s.21
- Kunnes tiliote meidät erottaa, s.116 (vähän naivi, pintapuolinen juttu - mutta ajattelemisen arvoinen silti)
- Kaikki tahtovat Pattyn, s.110 (Sinkkuelämien naisten stailaaja istuu avausaukeamallaan uhkeana ja kertoo, mistä tyyli tulee.)
- Bittiavaruuden poseeraajat, s.92 (juttua mm. muotibloggareista)

Pentukuumetta ilmassa x 10 000.

Jännityksen sekaisin tuntein laskeskelen tässä, miten parhaiten saisin sumplittua kesän työt.. Jos nimittäin olisikin niin, että pentu olisi täällä jo kesäkuussa..! Kyllä!

Olen tänään "juorunnut" erään kasvattajan kanssa toista tuntia puhelimessa ja puinut tilannetta, sekä koirien terveystilannetta, että omaa tilannettamme, kysellyt suoria ja epäsuoria kysymyksiä rodusta ja kasvattajan mielipiteistä. Siinä missä olen nyt jännittynyt ja innoissani, olen myös mietteliäs - helpommalla (siis oikeastaan vaivatta) pääsisimme, jos pentua ei ylipäätään tulisi.

Mutta mutta.. Kun kuitenkin kaverin tuolle sekikselle tahtoisin, niin nyt alkaa olla sellainen otollinen aika ja hittoakos sitä viivyttelemään. Miksi ei nyt? Miksi vasta ensi vuonna?

Olen täysin etärakastunut netissä tapaamani nuoren harrastajan koiraan. Olen tuijotellut tämän kyseisen narttupennun kuvia koko päivän ja vain haaveillut, että ehkä kohta meillekin. Jos meille suotaisi pentu siitä pentueesta, josta tänään keskustelin kasvattajan kanssa, syntyisi pikku palleromme noin viikon päästä ja muuttaisi siis kesäkuun puolivälissä luoksemme.

Uskomatonta! Voisiko se olla totta? Jään haaveilemaan ja suunnittelemaan kesän työasioita. Hurjaa, hurjaa!

Muuten hyvä, mutta tämä on ESPOO!

Olemme muuttaneet - vanhan asunnon avaimet on luovutettu vuokraajalleen ja viimeisetkin pahvilaatikot, nyssäkät ja jätesäkit on purettu. Tai niin no, epämääräinen, iso pahvilaatikko odottaa vielä keittiössä purkajaansa. Kahviastiastoja on niin pirun ärsyttävä purkaa.. Semmosta pientä näpräämistä ja tylsää mahduttamista kaappeihin.

Makuuhuoneen seinän väriin en ole lainkaan tyytyväinen. Se on babyblue. Ei harmahtavan sininen. Meinaa naama hajota sitä katsellessa, mutta minkäs teet. Se on nyt mikä on, ja toivottavasti jossain vaiheessa saamme siihen toisen värin päälle. Tai ehkä tuohon siniseen vain turtuu?

Blogiani käytiin kuikuilemassa laihdutusjuttujen toivossa. Voi, miten ovatkaan olleet mielessä. Mutta yritän parhaani mukaan olla ajattelematta, vaikka kuinka tuleekin mieleen että apuapakkonytlaihtuakohtaonjohamekeli. Noh, katsotaan. Remonttiviikon roskaruokasaldokin oli sama, kuin koko viime vuonna yhteensä - se on aika hurjasti, eikö totta? ;)