Tämä naisihminen pakersi eilen voimakkaasta Styrofoamista uuteen akvaarioon pari kappaletta taustaseiniä. Kallioista, tai lähinnä kiviröykkiömäistä seinämää matkivasta styroksveistelystä tuli kieltämättä hieno. Mutta se vaati kyllä veronsa. Neljä tuntia kaiverrettuani ja saatuani kaiverrusvaiheen viimein päätökseen, päätin syödä jotain. Turha luulo! Olin irvistänyt koko kaiverruksen ajan, tai vähintäänkin purrut leukoja yhteen siihen malliin, etten saanut pureskeltua hetkeen mitään. Menin suihkuun ja melkein itkin. Olo oli niin epätodellinen. Tältäkö tuntuu synnyttää? Jumalaton tuska takana ja nyt paikat hellinä - mutta jotain uskomatonta on silti "syntynyt".
No, eilinen ei silti ollut vielä mitään. Kukaan koskaan treenannut tietää, miten venyttelemättä seuraavana päivänä tuntuu niskoissa, jaloissa, kaikkialla. Niskat ovat niin jumissa, että meinaan oksentaa! Olo on uskomattoman kamala ja hakattu.
Ei tee mieli sisustaa. Tekee mieli itkeä, huutaa ja nukkua.
Mutta mitä tekee hän? Hän on töissä. Koko pitkän päivän aamu yhdeksästä kellon ympäri ilta yhdeksään. Että näin. Älkää tehkö taustaa itse. Säästäkää itseänne!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti