Kaikki vannoutuneet sisustushullut ovat varmasti jo hakeneet ensimmäisen Divaani-lehden käsiinsä? No, mitä olette olleet mieltä?
Itselleni se oli kyllä melkoinen pettymys. Ensinnäkään, en pidä siitä että päästäkseni sisällysluetteloon käsiksi, minun täytyy selata lehteä jopa sivulle 15 asti. Siinä matkalla olen jo nähnyt vähintään 4 aukeamaa automainoksia ja sen jälkeen vielä useita muita aivan joutavia mainoksia (jotka toki tärkeitä lehdelle, mutta sijoittelu nyt vaan mättää). Toiseksi, lehden anti oli kovin.. No, sanotaanko, että jälleen yksi sisustuslehti lisää, jolla ei ole mitään annettavaa tavalliselle sisustajalle.
Tavallisella sisustajalla tarkoitan nyt sitä, että a) käytettävissä ei ole sitä 15 000 euroa vain keittiön ilmeen piristämiseen ja b) tavallisesti kodeissa ei säilytetä ruostuvia peltilevyjä sisustuksen osana pitkin seiniä. Okei, se näytti coolilta, oli boheme ja innovatiivinen ratkaisu. (Divaanissa siis erään kodin seinälle oli sijoitettu takan ylle ? vanhan mainoskyltin ruostunut takaosa.) Mutta oliko siinä jotain, mistä tällainen ihan perus-pulliainen voisi ottaa mallia?
Miksei tehdä lehtiä keskivertokansalaisille? Miksei tehdä lehtiä, joista peruspalkalla elävät suomalaiset (joiden tämän hetkinen keskiansio taitaa olla sen 2500e/kk) voisivat ottaa vinkkejä koteihins? Ok, mikäs sen halvempaa kuin ruostuneet mainostaulut kadun varsilta - mutta tajusitte ehkä, mitä ajan takaa?
Lisäksi lehdessä oli omituisia kuvia. Siis hyvin useinhan sisustuslehtien kuvitus onkin hyvin kaukana todellisuudesta; harvoin niissä ollaan koko perhe kalsareissa soffalla katsomassa telkkaria tai viemässä roskia. Kukapa sitä nyt haluaisi katsoa, kun Virtasen Esa vie vaippakassia roskakatokseen tai Lehtisen Piia siivoaa kodinhoitohuonetta kuopuksen pyöriessä vesirokossa jaloissaan. Mutta sellainen pieni kosketus siihen todellisuuteen ei mielestäni olisi pahitteeksi. Katsoisin hyvin mielelläni kotia, joka näyttää siltä, että siellä eletään (ilman sosiaalipornahtavaa lähestymistapaa perheen todellisesta kakkavaippa-arjesta) sen sijaan, että lehti toisensa perään tarjoaa pelkkiä lavasteita.
Mitä oman kotimme maalaussuunnitelmiin tulee, niin päädyimme siihen, että olohuone & keittiö saavat beigen ja tumman ruskean rinnalle sen vaalean pellavan vihreän. Makuuhuoneesta sen sijaan tulee tyyni, rauhallinen ja puhdassävyinen; sen päätyseinä maalataan harmahtavan vaalealla sinisellä. Verhot ja päiväpeitto pitää siis uusia, ne kun ovat nyt beigen sävyisiä nekin, päiväpeitteessä jopa hieman roosahtavaa väriä mukana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn että mitä tarkoittaa tuo usein toitotettu: kuvia todellisista kodeista joissa eletään. Etkö itse siivoaisi ja laittaisi kotiasi kauniiksi jos se kuvattaisiin lehteen. Minä teen niin ihan vieraitakin varten (heidän lähtönsä jälkeen on ihana ihailla siisteyttä jota arkena ei ole). Tarkoittaako tuo kuvausiskuja ihmisten koteihin yllätysmielessä. Minä ainakaan en tahtoisi nähdä kuvia joissa keittiön tasoilla on leipäpusseja ja muropaketteja hujan hajan likaisten astioiden kanssa. Sohvia joiden tyynyt on lysähtäneenä koska niitä ei ole pöyhitty ja sohvapöytää jossa ajelehtii lehtipino, kaukosäätimiä ja kahvikuppi. Kyllä se hermoja lepuuttaa että saa katsella kauniita kuvia. Saan itse ideoita myös huippukalliista ja tyylikkäistä kodeista vaikkei niitä sellaisenaan ole mahdollisuus toteuttaa. Inspiraationa voi olla vaikka värimaailma, tauluasetelma, huonekalujen sijoittelu jne. Ihan kuten muotinäytösten catwalkeilta saa idiksiä omiin asuihin tai Voguen huippukalliista muotikuvista inspiroituu omaan pukeutumiseen. Onneksi maailmassa on kaunista katseltavaa.
Lähetä kommentti