Millainen ihminen maalaa koko kodin persikalla?!

Kyllä - se on nyt todistettu. Sellaisiakin ihmisiä on, joilla ei ole MITÄÄN käsitystä ensinnäkään väreistä ja toiseksi, siitä, missä kunnossa vuokra-asunto luovutetaan seuraavalle. Persikanpunertavalla on huitastu paitsi vessa, myös eteinen, eteisen takki yms. syvennys, koko keittiö ja voi hyvää päivää, jopa olohuone! Tältä kamalalta, nakin väriseltä maalilta ei ole säästetty edes makuuhuonetta.

Edellisen asukkaan mielestä listojen tai katon suojaus maalatessa ei ole ollut niin tärkeää. Niinpä persikkaa löytyy niin katoista, listoista, työtasoista kuin myös kaappien- ja huoneiden ovista. Uskomatonta!

No, nyt on saatu maalattua jo aika hyvin joka huoneessa. Eteisestä maalasimme jopa katonkin, sen verran törkeiltä ne maalinroiskeet siinä näyttivät. Ovenkarmeista teen valituksen, mutta jalkalistat maalataan suosiolla itse. Huomenna saadaan terra kotiin, joka pääseekin heti kunniapaikalleen akvaarion alle. Pojat olivat tänään työpäiväni aikana vieneet akvaarion vanhasta kämpästä uuteen. Lauantaina, virallisena muuttopäivänä, jos Luoja suo niin kalasto on jo siirretty uuteen osoitteeseen "pois muuton alta".

Sitten, eilen tapahtui jotain historiallista kolhoosissamme. Me löysimme rodun, joka miellyttää molempia. Siis koirarodun! Olen niin innoissani, tai kuten oikeastaan sanoisin TÄPINÖISSÄNI, etten meinaa pysyä housuissani. Rotu täyttää suurimman osan molempien toiveista ja vaikuttaa todella sopivalta. Otin härkää välittömästi sarvista ja nyt olen koko päivän mailaillut erään kasvattajan tai tämän kasvattien omistajan kanssa. Tuleeko unelmastani totta? Tepsutteleeko syksyllä kotonamme sekarotuisemme rinnalla toinen jästipää?

Oih, mikä ajatus! Ja iih, miten lähellä se viimein voi ollakaan!

Vihdoinkin, avaimet käteen ja hommiin!

Tänään on se päivä, kun minusta tuli virallisesti kirkon- ja väestörekisterikeskuksen kirjoissa sellaisen kaupungin asukas, josta olen aina sanonut, etten sinne muuta.
"Minne tahansa, mutta en sinne!"

Sillä lailla. No, tänään saamme avaimet käteen ja voimme alkaa maalailemaan ensimmäisiä seiniä. Kaikki jalka-, sekä ovilistat täytyy maalata myös. Miten ihanaa... Pääsiäisen aikana saimme melkein koko vanhan asunnon pakattua, jopa keittiö on ihan viimeisiä rojuja vaille valmis. Yllätin itseni myös paketoimalla vaatekomeroni sisällön alle vuorokaudessa siisteihin nyssäköihin ja laatikoihin.
Teollisuusjätesäkillinen erilaisia laukkuja tosin hirvitti jopa itseäni.

Päätin uuden asunnon suhteen, että saadakseni kämppään jotain särmää, ruokahuoneen päätyseinää ei maalata kokonaan, vaan ainoastaan keskeltä. Samoin päätin kloonata äitini uuden asunnon seinät, eli jättää sekä makuuhuoneen että olohuoneen isot, maalattavat seinät reunoista "auki". Tarkoitan siis sitä, että väri maalataan noin 10-15cm päästä kulmasta, jolloin seinästä tulee sellainen graafisempi, panoramamainen ilmeeltään.

Tänään haetaan myös viimein se tilattu, ihana ruokahuoneen lamppu! Tässä kyseisen lampun kuva vielä.

Lisäksi on pakko sanoa, että mulla on maailman ihanin mies! Eipä siitä sitten, sen enempää ;)

Kaikenlaisia koteja sitä..

Katsoitteko äsken T.I.L.A:n? Jakso oli puolivälin jälkeen todella tylsä, en oikein saanut edes Paola Suhosen insertistä mitään irti. Sen sijaan alkupuolella Sumarin esittelemä puutarhurin koti Espoossa oli aivan ihastuttava yksityiskohtineen! Keittiö etenkin oli mielestäni mahtava; raikas, puhdas, avara ja sopivan värikylläinen, muttei sortunut silti mihinkään ylilyönteihin. Keittiössä näkyville jätetyt esineet ja huonekalut istuivat vaaleisiin pintoihin ja seiniin hyvin. Yhdelle seinälle laitettu Designers Guildin, mustikkamaidon värinen kukkatapetti oli suloinen lisä, vaikken omaan kotiini ehkä samanlaista juuri valitsisikaan. Keittiön vihreä jenkkijääkaappi taas.. Ah, ihana!













Mitä tosiaan tulee muutoskohteena olleeseen asuntoon, en voi kuin todeta, että miksi. Mutta kaikilla meillä tietysti on omat linjamme, kuinka kodistamme tulee koti ja kuinka siitä saadaan omaa silmää miellyttävä kokonaisuus. Muotoon ommeltu pöytäliina (kuva alla) oli ihan viimeinen silaus sille, ettei tuo tyyli kyllä iske itseeni lainkaan. Puistattavan tunkkainen fiilis tulee, kun pelkästään katsookin noita kuvia. Tomi Kouvolan yksi edellisistä luomuksista, liilaa ja vihreää yhdistelevä makuuhuone tuotiin tämän päiväisessä jaksossa vielä runsaan palautteen ansiosta esille. Mitä mieltä te olette? Aivan ihana, vai aivan kamala...?














Hyvää sisustussunnuntaita kaikille! Oman uuden kodin laitto edistyy siinä määrin, että haimme eilen värilliset maalit keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneeseen valikoitui hyvin vaalea vaaleansininen ja olohuoneen isolle seinälle, sekä ruokailutilan päätyyn päätimme ottaa sen rusehtavan vihreän, vaalean oliivimaisen sävyn.
Purkissa väri ikävä kyllä muistutti sävytyksen jälkeen enemmänkin sappinestettä, kuin kauniin kuulasta, vihreää oliivia. Mutta pidämme peukkuja. Se varmasti tummuu kuivuessaan. Sen on pakko!

Akvaarioprojekti [3D-tausta, allaskaappi, yms]

Hei, sinä teeseitse-mies tai -nainen! Kun olet aikeissa askarrella akvaarioosi taustan itse, ole hyvä ja varaudu vaikeuksiin. Alla tiivistelmä siitä, miten meillä päästiin tavoitteeseen ja mitä se vaati. Altaamme on siis noin 800-litrainen, 190cm leveä, 70 cm syvä sekä korkea.

Tarvitset:
- styroksia
- kotikittiä (Casco)
- maavärejä (Uula)
- teräaseita (leipäveitsi, hedelmäveitsi, liikelahjana saatu juustoveitsi, puukko, ruuvimeisseli..)
- aikaa
- tilaa
- siideriä / olutta
- kuumailmapuhallin
- akvaariosilikonia

Maaväriä, eli Uulan maaleja pitäisi yrityksen kotisivuilta löytyvän jälleenmyyjäluettelon mukaan saada mm. Petikon RTV:ltä. Ei saa, voin kertoa. Paitsi, ettei sieltä saa palvelua, sieltä ei myöskään saa tätä tuotetta. Me löysimme Uulaa lopulta Espoon keskuksen Värisilmästä, käytyämme ensin ainakin kolmessa muussa puulaakissa kokeilemassa onneamme. Uula-väripurkit maksoivat alle kympin / purkki. Ostimme mustaa sekä ruskeaa.

Kotikittiä saa melkein mistä vaan. Meidän altaaseemme tehtiin kaksi noin 50-60cm levyistä kalliotaustaa, jotka söivät kittiä kokonaisen 2,5 kiloa. Tällainen paketti maksoi Starkissa reippaat 35 euroa, kun taas K-raudasta saman paketin sai noin 25 eurolla.

Kuumailmapuhallin saatiin lainaksi ja teräaseita löytyi omasta takaa. Akvaariosilikoni maksoi noin 6 euroa / purkki ja sitä löytyi ainakin Starkista.

Styroksin saimme ystävän työmaalta ja sen sijaan, että olisimme askarrelleet taustan pehmeämmästä, perusstyroksista, ähkimme paksun Styrofoamin kanssa tuntitolkulla. Kuten aiemmin kerroinkin, olin kaksi päivää aivan jumissa. En pystynyt kääntämään päätä ja leuat olivat kuin moukarilla hakatut; olin apinan raivolla kaivertaessani puristanut leukoja ilmeisen lujasti yhteen..

Joka välissä kannattaa huolehtia nestetasapainosta ja juoda mietoja alkoholijuomia. Reilusti. Kirkkaita en suosittele nauttimaan, sillä selvinpäinkin teräaseilla kovan styroksin työstäminen oli ajoittain lähes itsetuhoista puuhaa.



























Kuva 1; Styrokslevystä on syntynyt mukulainen kalliotaustakappale.
















Kuva 2; Mallailua ja omien käsien aikaansaannosten ihailua olotilassa, joka vastaa luultavasti koomaa.



























Kuva 3; Koska naapureilla ei ole tarpeeksi ihmeteltävää päivän aikana kuuluneessa melusaasteessa, siirry parvekkeelle puhaltamaan kuumailmapuhaltimella styroksin pinta kiinteäksi ja sileäksi.

Kuva 4; Ensimmäinen kerros kittiä niskaan. Kitin sekaan laitetaan siis reippaasti Uula-väriä.




















Kuva 5; Parin mustan kitti-Uula-kerroksen kuivuttua, levittele kerros toista värikittimössöä pintaan "epämääräisen luonnollisuuden" luomiseksi.




















Kuva 6; Bonuskuva - koska pelkkä akvaarion sisustaminen ei riitä, tehdään jalustan ympärille feikkikaappi liian kalliista tammi-laminaatista ja vielä törkeämmän hintaisista listoista.

































Kuva 7; Koska taustoja ei ole päällystetty hartsilla (kuten useat tekevät), vaan niissä on noudatettu ruotsalaista tyyliä ja käytimme pelkkää kittiä, pitää taustoja huljutella vedessä reilusti. Allekirjoittaneella vesi on juossut letkuja pitkin koko viikon ees taas.


















Kuva 8; Molemmat taustat on nyt silikoonattu altaaseen, niitä on lioteltu viikko ja altaan allekin on rakentunut kaapisto. Kaapin keskellä olevasta aukosta tullaan uudessa kodissa näkemään mittatilauksena tehty gerbiilien terraario, ja tietysti päätähdet, gerbiilit. Gerbaarion valaistus hoidetaan ledeillä, jotka liitetään samaan ajastimeen akvaarion kanssa.


Että semmosta. On se aika hieno, vaikka itse sanonkin! Ja veli soitti juuri, että ne on menneet kihloihin avovaimonsa kanssa ja kohta on jätkät tulossa tänne juomaan viinaa ja hankkimaan meille vielä muuton korvilla häädön! Oi tätä juhlaa ja humua! ;)

Taustatyötä hampaat irvessä niin, että nyt on naama jumissa!

Enkä edes huijaa!!!

Tämä naisihminen pakersi eilen voimakkaasta Styrofoamista uuteen akvaarioon pari kappaletta taustaseiniä. Kallioista, tai lähinnä kiviröykkiömäistä seinämää matkivasta styroksveistelystä tuli kieltämättä hieno. Mutta se vaati kyllä veronsa. Neljä tuntia kaiverrettuani ja saatuani kaiverrusvaiheen viimein päätökseen, päätin syödä jotain. Turha luulo! Olin irvistänyt koko kaiverruksen ajan, tai vähintäänkin purrut leukoja yhteen siihen malliin, etten saanut pureskeltua hetkeen mitään. Menin suihkuun ja melkein itkin. Olo oli niin epätodellinen. Tältäkö tuntuu synnyttää? Jumalaton tuska takana ja nyt paikat hellinä - mutta jotain uskomatonta on silti "syntynyt".






















No, eilinen ei silti ollut vielä mitään. Kukaan koskaan treenannut tietää, miten venyttelemättä seuraavana päivänä tuntuu niskoissa, jaloissa, kaikkialla. Niskat ovat niin jumissa, että meinaan oksentaa! Olo on uskomattoman kamala ja hakattu.

Ei tee mieli sisustaa. Tekee mieli itkeä, huutaa ja nukkua.

Mutta mitä tekee hän? Hän on töissä. Koko pitkän päivän aamu yhdeksästä kellon ympäri ilta yhdeksään. Että näin. Älkää tehkö taustaa itse. Säästäkää itseänne!!!

Käytännöllisyys ja viihdyttävä sisältö eivät kohtaa.

Palaan appiukon luota illanvietosta hienoisessa humalatilassa ja katson parhaaksi vastata erään anonyymin kommentoijan viestiin nyt - koska...? No joo, vastaan nyt kuitenkin.

Eli, en missään nimessä tarkoittanut, että tahtoisin lukea ja katsella ihan oikeasti vauvanvaippojen ja leivänmurusten täyteistä kotimaisemaa lehtien sivuilla. En myöskään kiinnostu sosiaalipornahtavasta näkökulmasta perheen paskasimmasta kura-arjesta, kaikkine kuivaussessioineen. Minä tiedän mitä se on. Minulla on kurainen koira :D

Mutta mitä sitten lehdiltä toivoisin?

Ehkä toivoisin eniten budjetoinnilta. Koska olen itsekin sisustanut pienellä rahalla ja saanut suhteellisen näyttävää aikaiseksi pelkillä maaleilla, olisin enemmän kuin onnellinen, jos lehdillä olisi tarjota jotain konkreettista myös alle useiden tuhansien budjetoiduille "kodin muutoksille". Peräänkuulutan siis ihan tavalllisen tallaajan tarpeisiin ja toiveisiin, haaveisiin ja ihkutuksiin vastaavaa sisältöä alan lehtiin - se, että silloin tällöin, siellä sun täällä mainitaan "sohvapöydän löytyneen Kierrätyskeskuksesta" ei ihan satu samalle radalle sen kanssa, mitä haen.

Ymmärtääkö kukaan? En siis todellakaan, itsekään, halua katsella lehtien sivuilta kuinka Sirkka vaihtaa lapselleen aamuvaippaa tai kuinka Sirkan mies samaan aikaan tyhjentää keskusimuria, vaan olisin kiinnostunut enemmänkin siitä, jos heidän kotinsa "uusi ilme" on saavutettu ihan normaalin ihmisen tuloin.

Vai miten on, ottavatko monet meistä ihan perus opiskelija-duunareista peräti lainaa voidakseen sisustaa kotinsa ihan juuri viimeisten ohjeistusten mukaan?

Ideoita toki saa. Vastauksia ja konkreettista apua hyvin harvoin.

Divaani, uusi sisustuslehti mökkivessoihin!

Kaikki vannoutuneet sisustushullut ovat varmasti jo hakeneet ensimmäisen Divaani-lehden käsiinsä? No, mitä olette olleet mieltä?

Itselleni se oli kyllä melkoinen pettymys. Ensinnäkään, en pidä siitä että päästäkseni sisällysluetteloon käsiksi, minun täytyy selata lehteä jopa sivulle 15 asti. Siinä matkalla olen jo nähnyt vähintään 4 aukeamaa automainoksia ja sen jälkeen vielä useita muita aivan joutavia mainoksia (jotka toki tärkeitä lehdelle, mutta sijoittelu nyt vaan mättää). Toiseksi, lehden anti oli kovin.. No, sanotaanko, että jälleen yksi sisustuslehti lisää, jolla ei ole mitään annettavaa tavalliselle sisustajalle.

Tavallisella sisustajalla tarkoitan nyt sitä, että a) käytettävissä ei ole sitä 15 000 euroa vain keittiön ilmeen piristämiseen ja b) tavallisesti kodeissa ei säilytetä ruostuvia peltilevyjä sisustuksen osana pitkin seiniä. Okei, se näytti coolilta, oli boheme ja innovatiivinen ratkaisu. (Divaanissa siis erään kodin seinälle oli sijoitettu takan ylle ? vanhan mainoskyltin ruostunut takaosa.) Mutta oliko siinä jotain, mistä tällainen ihan perus-pulliainen voisi ottaa mallia?

Miksei tehdä lehtiä keskivertokansalaisille? Miksei tehdä lehtiä, joista peruspalkalla elävät suomalaiset (joiden tämän hetkinen keskiansio taitaa olla sen 2500e/kk) voisivat ottaa vinkkejä koteihins? Ok, mikäs sen halvempaa kuin ruostuneet mainostaulut kadun varsilta - mutta tajusitte ehkä, mitä ajan takaa?

Lisäksi lehdessä oli omituisia kuvia. Siis hyvin useinhan sisustuslehtien kuvitus onkin hyvin kaukana todellisuudesta; harvoin niissä ollaan koko perhe kalsareissa soffalla katsomassa telkkaria tai viemässä roskia. Kukapa sitä nyt haluaisi katsoa, kun Virtasen Esa vie vaippakassia roskakatokseen tai Lehtisen Piia siivoaa kodinhoitohuonetta kuopuksen pyöriessä vesirokossa jaloissaan. Mutta sellainen pieni kosketus siihen todellisuuteen ei mielestäni olisi pahitteeksi. Katsoisin hyvin mielelläni kotia, joka näyttää siltä, että siellä eletään (ilman sosiaalipornahtavaa lähestymistapaa perheen todellisesta kakkavaippa-arjesta) sen sijaan, että lehti toisensa perään tarjoaa pelkkiä lavasteita.

Mitä oman kotimme maalaussuunnitelmiin tulee, niin päädyimme siihen, että olohuone & keittiö saavat beigen ja tumman ruskean rinnalle sen vaalean pellavan vihreän. Makuuhuoneesta sen sijaan tulee tyyni, rauhallinen ja puhdassävyinen; sen päätyseinä maalataan harmahtavan vaalealla sinisellä. Verhot ja päiväpeitto pitää siis uusia, ne kun ovat nyt beigen sävyisiä nekin, päiväpeitteessä jopa hieman roosahtavaa väriä mukana.

Näkemiin, tumma oliivi. Tervetuloa vaaleus!

Vaihdoin taas mieltäni - eilen innovoimani värikarttahan on aivan järjettömän synkkä! Tummaa oliiviako seiniin?! Ei, ei, ei...

Ehkä sittenkin aivan vaaleaa siniharmaata tai vihertävää pellavaa?

Miten seinän värin päättäminen voi olla näin vaikeaa? Makuuhuoneen seinää en vielä ole edes miettinyt sen enempää.. Ruskeaa, maitokahvia, punertavaa???

Värit uusiksi - turkoosista oliiviksi.

Eilinen reissu Eurokankaaseen oli viimeinen niitti - nyt vaihdetaan sitten turkoosi teema oliiviin. Kävin haalimassa nipun Tikkurilan erilaisia värilastuja ja tuunasin "Rubus"-lastusta meille paremmin istuvan vaihtamalla siihen sovitetun terracotta-sävyn tummemmaksi ruskeaksi. Oheisessa kuvassa se on toki edelleen punertava, kiitos valaistuksen. Todellisuudessa, jos pystytte mielessänne kuvittelemaan, se on tumman, sulan suklaan ruskea. Siinä rinnalla luonnovaalea, lämmin beige ja oliivi. Nimenomaan, aika lähellä tuota kuvassa (jälleen hieman vääristyneesti) olevaa oliivin sävyä ajattelin. Olen tyytyväinen, sillä lastuna tuo värikokonaisuus istuu tyyliini kuin nyrkki.

Hemmetti soikoon - eihän nuo värit ole ollenkaan samanlaiset tuossa kuvassa, kuin oikeasti! Hermo menee. No, mutta tuonne päin kuitenkin.

Ai niin, se eilen löytämäni lamppu - mies kommentoi sitä sanoen "no tuo on jo parempi!" ja siltä seisomalta tilasin sen. Sen verran paljon se miellytti omaa silmää.

Mutta vielä seiniin. Maalaamme kaikki valkoisetkin seinät asunnossa uudelleen, tuleepa ainakin ihanan siistiä ja raikasta - ihan uuden asunnon tuntua siis. Lisäksi ajattelin ostaa muutaman pikkupurkin niitä Taika-helmiäisvärejä, joilla koristaa keittiötä ja olohuonetta; Taika-helmiäismaaleista nimittäin löytyy syötävän ihana oliivinsävykin!

Makuuhuoneeseen seinään taitaa tulla sitä viininpunaista.. Ehkä? Tai ehkä todella tumma, lämmin beige?

Lamppuja ja tilkkuja

Kävin tänään Eurokankaassa Petikossa hypistelemässä jos jonkinlaista verhoilukangasta uusiin ruokapöydän tuoleihin. Sopivaa ei löytynyt - mallitilkku jotain "ihan passelia", joka olisi tilaustuote (toimitusaika 2-5 viikkoa) ja metrihinnassakin löytyi.. Koska kangas ei kolissut kovinkaan kovaa, jätin tilaamatta ja suuntaan perjantaina Stockmannin pakoille.

Sen sijaan lamppuja löytyisi enemmän kuin tarpeeksi - varsinkin, jos olisi varaa laittaa niihin kiinni enemmän, kuin mitä meillä tähän kohti on. Minä en osaa säästää, joten sisustusratkaisut on tehtävä HETI ja sillä budjetilla, jonka taloudellinen tilanne kulloinkin sallii. Siispä olen kolunnut perus IKEA-lamppuvalikoiman läpi tuloksetta jo monen monituista kertaa. Äsken löysin sitten tämän. Varsin insinöörimäinen nimiratkaisu kätkee taakseen erilaisia valaisimia myyvän yrityksen, jonka valikoimista löytyy IKEA-kopioista lähtien kaikenlaista lampun tapaista kaveria. Kaiken hifistelyn keskeltä bongasin lampun, joka voisi istua ruokahuoneeseemme. Sen kuva tässä:





















Kuvan lamppu on pelkistetyn tyylikäs, joka miellyttää paitsi varsin perinteisen maun omaavaa miestäni, myös minua. Itseasiassa, en kyllä tästä lampusta ole mielipidettä vielä kysynyt, mutta vähänkään persoonallisemmille vaihtoehdoille hän ei lämmennyt.. No, mikä lie espoolainen, kun ei ymmärrä designin päälle. ;)

Tänään oli muuten aivan upea kevätpäivä. Kävimme anoppilassa syömässä ja saunomassa. Lisäksi hain siirtoa toiseen koulutuspisteeseen, sillä nykyisessä en pääse eteen enkä taakse - olen jumissa. Uusi koulutuspaikka tarjoaisi mahdollisuuksia ja enemmän eväitä kohti yrittäjyyttä. Toivotaan, että vaihto onnistuu! Nyt kun vielä löytäis jonkun oikeasti hyvän nettikangaskaupankin niin ai ai!

Kynsimistä!

Lähestyvän syntymäpäiväni kunniaksi ajattelin muuton aiheuttamasta taloudellisesta ahdistuksesta huolimatta käydä ottamassa jälleen pitkästä aikaa akryylikynnet. Parilla kaverilla on melko näyttäviäkin kynsiä, mutta mä taidan pysyttäytyä tylsässä ja siistissä ranskalaisessa lookissa.

Sen lisäksi, että suunnittelen kynsiä, meille muutti tänään melkein sata uutta kalaa uuden akvaarion myötä. Ehdottomia suosikkejani tulleessa joukossa ovat tiikerinuoliaiset, miekkapyrstö, loistobarbit sekä uusi, ihan vatipäinen lehtikala. Uusi allas on sanalla sanoen valtava ja siinä tulee olemaan aivan hirveästi hommaa. Mutta on se varmasti sen arvoinen projekti kuitenkin.

Ruokapöytämme tosiaan noudettiin illansuussa pois ja nyt keittiössä sen paikalla on edellämainittu allas. Koti alkaa pikkuhiljaa mennä pakettiin. Huomenna mennään allekirjoittamaan vuokrasopimus. Fantastista.

Harrastuksena anoreksia.

On se outoa. Mä luulin, todella, että askeleet eteenpäin olisivat jo kulkeneet tarpeeksi pitkälle. Ettei enää tarvitsisi painia samojen, aivan turhanpäiväisten ahdistusten kanssa. Etsin vintage-henkistä Vogue-lehden kansikuvaa profiilikuvakseni. Törmäsin sitten tähän.























Olen jo pitkään voinut katsoa itseäni peiliin ja antaa itseni mussutella ja syödä ja olla pakonomaisesti liikkumatta. Viimeisin kuntoiluprojektini tiputti minulta yli neljä kiloa elopainosta - mikä tästä noin 45 kilon normaalipainostani on melko paljon. Olin ihanan hoikka, mutta tajusin kyllä itsekin, kuinka fucked up olin. Päätin jouluna sitten antaa mennä ja olen, kuten sanoin, ollut ihan fine asian suhteen.

Äsken tuo kuva lävähti silmilleni ja ajattelin tulevaa kesää. Yök. En tahdo olla tällainen tavallinen pullapitko kesäkaduilla. Tahdon olla sittenkin luikku.

Kaverini kaikessa äärimmäisessä älyttömyydessään, nippanappa parikymppisenä maksaa siitä, että hänen persettään nostetaan sähköllä ja infapunalla. "Toinen pakarani on alempana, kuin toinen. Se pitää korjata!" Niin sairaana en ole itseäni pitänyt. Mutta ei tämä paljoa parempaa touhua ole.

Ei tässä iässä enää pitäis ajatella näin.. Lapsellisesti.

Todellakin, sisustuksellista sunnuntaita kaikille - minä taidankin puunata keittiön, jos tässä saisi jotain muuta ajateltavaa. Kerään muuton alta kaikki turhat vaatteet nyt jätesäkkeihin ja vien ne UFF:n keräykseen.

Ärsyttävä Marianne Sundell!

Anteeksi te, joiden suosikkihenkilöihin tämä MTV3:n sisustusohjelma T.I.L.A:n suunnittelija kuuluu. Tämän sisustusintoilijan sunnuntaitunnelmia kyseinen naishenkilö sen sijaan onnistuu murjomaan. Ja miksi?

Koska hänen puhetapansa on niin sanoinkuvaamattoman kamala! Toivoisin, että hänellä olisi lapsesta asti ollut samanlainen "aakkosnatsi" rinnallaan, kuin minulla (kiitos isi) on ollut. Olisivatpahan ainakin nuo räikeimmät, korvaa silpovat ongelmat karsiutuneet jo alkutaipaleella pois. Vai mitä olette mieltä aikuisesta, ammattitaitoisesta ihmisestä, jonka työn tulokset jäävät toisarvoiseksi katsojan kuunnellessa ainoastaan sitä leveeeeeetä puheen sorinaa? "Ikkunasta avautuu upea näkymä LUANTOON" ja "VUADEVAATTEET sointuvat hyvin MUAKATTUUN tyyliin". Siis voi auts!

Muutoin tämänpäiväisessä jaksossa tuunattu makuuhuone oli ihan kiva. Tosin, tämä Solid Furnituren Platform-futonsänky ei ollut millään lailla mieleeni.. Ehkä makuuhuoneen värimaailma jäi omaan makuuni myös hieman valjuksi, mutta kodikkuuttakin siinä silti oli, kuten kuvasta huomaa. Valtava vaatekaappi oikealla häiritsee ainakin allekirjoittanutta, mutta huoneen pienistä yksityiskohdista pidän kyllä; lyhty ikkunan yllä, muutama tarkoin valittu koriste-esine ja aivan kosketeltavan näköinen, Vepsäläisen mallistoa oleva päiväpeite. Tällä seinällä taas vallitsee jo suhteellinen kaaos..














Jotta en jämähtäisi nyt täysin pohtimaan Mariannen VUADETEKSTIILEEJÄ ja ympäröivän LUANNON vaikutusta päiväpeitteen sävyyn, puiden puhjetessa ulkona kukkimaan, olen nyt kuumeisesti plärännyt läpi eri nettikauppoja ja vaihtoehtoja uuden keittiömme kalustamiseksi. Taitaa olla, että ostamme käytettynä jonkun silmää miellyttävän (ehkä kunnostustakin kaipaavan) ruokailuryhmän, tai sitten halvalla jonkun uuden "joka nyt kestää sen hetken". Vanha, rakas, pitkä ruokapöytämme ei uuteen keittiöön mahdu. Se tukkii tien parvekkeelle. Vaikka emme tupakoikaan, on parvekkeelle siitäkin huolimatta oltava esteetön pääsy. Illan istujaisissakaan (joita meillä usein järjestetään) ei ole kovin vakuuttavaa nostaa katettua ruokapöytää aina joukolla syrjään, että joku paikalla olevista tupruttelijoista pääsee toteuttamaan itseään ulkosalle.

Reipasta sisustussunnuntaita kaikille, jopa sinulle, Marianne!

Koirakuume kasvaa ja kasvaa..

Ikimba Yaba Moyo "Maissi", noin 4kk

Tämmöisillä kuvilla minä sitten rääkkään itseäni. Mutta täällä käytiin mielenkiintoinen, nopea keskustelu. Minä kysyin, jälleen kerran, muodossa että saisimmeko me koiran kanssa ottaa kesällä taloon toisen koiran.

Mitä vastasi mies? "No, katsotaan." Ja se on kuulkaa jo työvoitto tässä aktiivisemmin jo 3kk kestäneessä pehmittelyssä! Saatoin hieman innostua.

Yöllähän sitä aikaa on!

Vielä tuli mieleeni, sillä löysin kuin löysinkin esimerkkikuvia varaamistani kynttilänjaloista - eivät ole aivan samat, mutta samantyyliset. Eli vähän tätä yllä olevaa tyyliä, pyöreähköjä muotoja ja mustaa väriä.

Mies on työporukkansa kanssa jossain humuamassa, en osaa nukkua ennen kuin hän on tullut tai vähintään tulossa kotiin - siispä tsekkailen täällä ties mitä värikarttoja, sisustusoppaita ja suunnittelen jalkalistojen väriä.. Ja keitin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen yökahvit! Salainen paheeni sinkkuajoilta.. Heh.

Tässä ehdittiinkin jo keksiä kaverille koirarotu ja katsella kasvattajiakin yöpuhteina :)

Turkoosin tuulahduksia ja kotia etsivä kissa

Kirjoitan vielä lisää, sillä haluan linkittää muutaman kuvan, joiden värimaailmasta haluaisin ammentaa jotain uuteen kotiimme - etenkin olohuoneeseen. Tyynykuvassa (HS, Julkaistu 24.3.2006 lehdessä osastolla Koti & Tyyli) etenkin alimpien tyynyjen väri viehättää - kirkkaasta, pestystä turkoosista en niinkään välitä. Ylemmässä tyynyssä on tehosteena samansävyistä ruskeaa, jota meiltä löytyy jo ennestään verhoista. Lisäksi sohvasta ja toisista verhoista löytyy hiekan väristä beigeä. Näiden tukena olohuoneesta on löytynyt tummanruskeita kalusteita, sekä auringonlaskun sävyjä tehosteena. Näistä punertavista väreistä haluan nyt kuitenkin eroon.

Ajattelinkin, että tempaisisin jonkun olohuoneemme seinistä tuon alemman tyynyn sävyisellä turkoosilla ja samaa väriä voisi löytyä myös tyynyistä ja yksityiskohdista. Tikkurilalta löytyy ihania Taika-helmiäismaaleja, jollaisilla saisimme muuten yksinkertaiseen ja jotenkin - stabiiliin - värimaailmaan eloa, etenkin jos seinän maalaisi ristivedoin, kuten tässä Maikkarin sivuilta löytyvässä kuvassa.

Olohuoneeseen voisi tuoda myös särmikkyyttä muutamalla mustalla/todella tumman harmaalla yksityiskohdalla. Siksi kävinkin jo varaamassa NV Interiorista olohuoneeseen aivan upeat kynttilänjalat, melkein mustat ja yksinkertaiset - mutta näyttävät. Olemme minimalisteja sisustuksen suhteen, mitään sälää ei saa olla näkyvillä. Mutta näillä kynttilänjaloilla saadaan jotain ilmettä sentään tilaan - jota pääasiallisesti hallitsee vain se järjettömän kokoinen, 2 metriä leveä uusi akvaario ;)

Voi itku - juuri tätä kirjoittaessani, ystäväni kysyi josko meillä olisi tarjota koti eräälle puolivuotiaalle kissapojalle. Itsehän en missään nimessä ole kissaihminen, eikä ole mieskään. Mutta tämä rotu on mulle melkein yhtä lähellä sydäntä, kuin koirat. Kovasti haluaisin kotiimme pikkukisun, ja juuri tuon rotuisen. Koira tietysti suurin haave, mutta kissakin.. Kissa, jos se tulisi juttuun koiran kanssa, olisi enemmän kuin ihana lisä talouteemme! No, nähtäväksi jää, mitä sanoo mies. Varmaan ei, siihenkin.

Ensiaskeleet

No niin ja hei kaikille.

Olen 24-vuotias, kuvaukseni mukaisesti projektihullu nainen pääkaupunkiseudulta. Tässä blogissa aion käydä näitä lukuisia projektejani läpi, sillä ne ovat osa jokapäiväistä elämääni - osa ark-(t)ista aherrustani. Toivon löytäväni tätä kautta muita kaltaisiani puuhastelijoita ja törmääväni blogeihin, joista myös omiin proggiksiini löytyisi lisämausteita ja innovatiivisia ideoita.

Tällä hetkellä en malta odottaa pääsyä uuden asunnon kimppuun. Muuttopäivämme on vielä tämän kuun lopulla, joten maalaus- ja kunnostusurakka alkaa jo hyvinkin pian. Lisäksi olen kyyneliin asti vailla toista koiraa. Mies on sitä mieltä, ettei toista koiraa tule.

Viikonloppuna meille kotiutuu kypsyteltäväksi myös melkein 900-litrainen akvaario, joten askarreltavaa riittää! Eilen haettiin muutama jumalattoman ruma haarniskamonnikin odottamaan uutta akvaariota ja lisää uusia asukkeja on vielä tulossa. Vanha, 225-litrainen altaamme tulee siis ennen muuttoa vielä kuhisemaan täpötäynnään.

Tässä vielä kuva, jonka takia koirakuumeeni kasvoi noin kolminkertaiseksi. (Kuvassa rhodesiankoira, Ikimba Yaba Moyo "Maissi") Miten ihmeessä mies saataisiin suostutelluksi.. Ihan hyvin voitaisiin asua kahden koiran kanssa, minun mielestäni!